Perspectives on prescribing in nursing homes in Helsinki

Prescribing for older patients is challenging. The prevalence of diseases increases with advancing age and causes extensive drug use. Impairments in cognitive, sensory, social and physical functioning, multimorbidity and comorbidities, as well as age-related changes in pharmacokinetics and pharmacodynamics all add to the complexity of prescribing. This study is a cross-sectional assessment of all long-term residents aged ≥ 65 years in all nursing homes in Helsinki, Finland. The residents’ health status was assessed and data on their demographic factors, health and medications were collected from their medical records in February 2003. This study assesses some essential issues in prescribing for older people: psychotropic drugs (Paper I), laxatives (Paper II), vitamin D and calcium supplements (Paper III), potentially inappropriate drugs for older adults (PIDs) and drug-drug interactions (DDIs)(Paper IV), as well as prescribing in public and private nursing homes. A resident was classified as a medication user if his or her medication record indicated a regular sequence for its dosage. Others were classified as non-users. Mini Nutritional Assessment (MNA) was used to assess residents’ nutritional status, Beers 2003 criteria to assess the use of PIDs, and the Swedish, Finnish, INteraction X-referencing database (SFINX) to evaluate their exposure to DDIs. Of all nursing home residents in Helsinki, 82% (n=1987) participated in studies I, II, and IV and 87% (n=2114) participated in the study III. The residents’ mean age was 84 years, 81% were female, and 70% were diagnosed with dementia. The mean number of drugs was 7.9 per resident; 40% of the residents used ≥ 9 drugs per day, and were thus exposed to polypharmacy. Eighty percent of the residents received psychotropics; 43% received antipsychotics, and 45% used antidepressants. Anxiolytics were prescribed to 26%, and hypnotics to 28% of the residents. Of those residents diagnosed with dementia, 11% received antidementia drugs. Fifty five percent of the residents used laxatives regularly. In multivariate analysis, those factors associated with regular laxative use were advanced age, immobility, poor nutritional status, chewing problems, Parkinson’s disease, and a high number of drugs. Eating snacks between meals was associated with lower risk for laxative use. Of all participants, 33% received vitamin D supplementation, 28% received calcium supplementation, and 20% received both vitamin D and calcium. The dosage of vitamin D was rather low: 21% received vitamin D 400 IU (10 µg) or more, and only 4% received 800 IU (20 µg) or more. In multivariate analysis, residents who received vitamin D supplementation enjoyed better nutritional status, ate snacks between meals, suffered no constipation, and received regular weight monitoring. Those residents receiving PIDs (34% of all residents) more often used psychotropic medication and were more often exposed to polypharmacy than residents receiving no PIDs. Residents receiving PIDs were less often diagnosed with dementia than were residents receiving no PIDs. The three most prevalent PIDs were short-acting benzodiazepine in greater dosages than recommended, hydroxyzine, and nitrofurantoin. These three drugs accounted for nearly 77% of all PID use. Of all residents, less than 5% were susceptible to a clinically significant DDI. The most common DDIs were related to the use of potassium-sparing diuretics, carbamazepine, and codeine. Residents exposed to potential DDIs were younger, had more often suffered a previous stroke, more often used psychotropics, and were more often exposed to PIDs and polypharmacy than were residents not exposed to DDIs. Residents in private nursing homes were less often exposed to polypharmacy than were residents in public nursing homes. Long-term residents in nursing homes in Helsinki use, on average, nearly eight drugs daily. The use of psychotropic drugs in our study was notably more common than in international studies. The prevalence of laxatives equaled other prior international studies. Regardless of the known benefit and recommendation of vitamin D supplementation for elderly residing mostly indoors, the proportion of nursing home residents receiving vitamin D and calcium was surprisingly low. The use of PIDs was common among nursing home residents. PIDs increased the likelihood of DDIs. However, DDIs did not seem a major concern among the nursing home population. Monitoring PIDs and potential drug interactions could improve the quality of prescribing.

Studies on CYP2C8-mediated drug interactions

Useiden lääkkeiden yhtäaikainen käyttö on nykyään hyvin yleistä, mikä lisää lääkeaineiden haitallisten yhteisvaikutusten riskiä. Lääkeaineiden poistumisessa elimistöstä ovat tärkeässä osassa niitä hajottavat (metaboloivat) maksan sytokromi P450 (CYP) entsyymit. Vasta aivan viime vuosina on havaittu, että CYP2C8-entsyymillä voi olla tärkeä merkitys mm. lääkeaineyhteisvaikutuksissa. Eräät lääkeaineet voivat estää (inhiboida) CYP2C8-entsyymin kautta tapahtuvaa metaboliaa. Tässä työssä selvitettiin CYP2C8-entsyymiä estävien lääkkeiden vaikutusta sellaisten lääkeaineiden pitoisuuksiin, joiden aikaisemman tiedon perusteella arveltiin metaboloituvan CYP2C8-välitteisesti. Näiden lääkeaineiden metaboliaa tutkittiin myös koeputkiolosuhteissa (in vitro -menetelmillä). Lisäksi CYP2C8-entsyymiä estävän lipidilääke gemfibrotsiilin yhteisvaikutusmekanismia tutkittiin selvittämällä interaktion säilymistä koehenkilöillä gemfibrotsiilin annostelun lopettamisen jälkeen. Yhteisvaikutuksia tutkittiin terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä käyttäen vaihtovuoroista koeasetelmaa. Koehenkilöille annettiin CYP2C8-entsyymiä estävää lääkitystä muutaman päivän ajan ja tämän jälkeen kerta-annos tutkimuslääkettä. Koehenkilöiltä otettiin useita verinäytteitä, joista määritettiin lääkepitoisuudet nestekromatografisilla tai massaspektrometrisillä menetelmillä. Gemfibrotsiili nosti ripulilääke loperamidin pitoisuudet keskimäärin kaksinkertaiseksi. Gemfibrotsiili lisäsi, mutta vain hieman, kipulääke ibuprofeenin pitoisuuksia, eikä sillä ollut mitään vaikutusta unilääke tsopiklonin pitoisuuksiin toisin kuin aiemman kirjallisuuden perusteella oli odotettavissa. Toinen CYP2C8-estäjä, mikrobilääke trimetopriimi, nosti diabeteslääke pioglitatsonin pitoisuuksia keskimäärin noin 40 %. Gemfibrotsiili nosti diabeteslääke repaglinidin pitoisuudet 7-kertaiseksi ja tämä yhteisvaikutus säilyi lähes yhtä voimakkaana vielä 12 tunnin päähän viimeisestä gemfibrotsiiliannoksesta. Tehdyt havainnot ovat käytännön lääkehoidon kannalta merkittäviä ja ne selvittävät CYP2C8-entsyymin merkitystä useiden lääkkeiden metaboliassa. Gemfibrotsiilin tai muiden CYP2C8-entsyymiä estävien lääkkeiden yhteiskäyttö loperamidin kanssa voi lisätä loperamidin tehoa tai haittavaikutuksia. Toisaalta CYP2C8-entsyymin osuus tsopiklonin ja ibuprofeenin metaboliassa näyttää olevan pieni. Trimetopriimi nosti kohtalaisesti pioglitatsonin pitoisuuksia, ja kyseisten lääkkeiden yhteiskäyttö voi lisätä pioglitatsonin annosriippuvaisia haittavaikutuksia. Gemfibrotsiili-repaglinidi-yhteisvaikutuksen päämekanismi in vivo näyttää olevan CYP2C8-entsyymin palautumaton esto. Tämän vuoksi gemfibrotsiilin estovaikutus ja yhteisvaikutusriski säilyvät pitkään gemfibrotsiilin annostelun lopettamisen jälkeen, mikä tulee ottaa huomioon käytettäessä sitä CYP2C8-välitteisesti metaboloituvien lääkkeiden kanssa.

Pharmacokinetic interactions affecting the antidiabetic repaglinide

Introduction Repaglinide is a short-acting drug, used to reduce postprandial hyperglycaemia in type 2 diabetic patients. Repaglinide is extensively metabolised, and its oral bioavailability is about 60%; its metabolites are mainly excreted into bile. In previous studies, the cytochrome P450 (CYP) 3A4 inhibitors itraconazole and clarithromycin have moderately increased the area under the concentration-time curve (AUC) of repaglinide. Gemfibrozil, a CYP2C8 inhibitor, has greatly increased repaglinide AUC, enhancing and prolonging its blood glucose-lowering effect. Rifampicin has decreased the AUC and effects of repaglinide. Aims The aims of this work were to investigate the contribution of CYP2C8 and CYP3A4 to the metabolism of repaglinide, and to study other potential drug interactions affecting the pharmacokinetics of repaglinide, and the mechanisms of observed interactions. Methods The metabolism of repaglinide was studied in vitro using recombinant human CYP enzymes and pooled human liver microsomes (HLM). The effect of trimethoprim, cyclosporine, bezafibrate, fenofibrate, gemfibrozil, and rifampicin on the metabolism of repaglinide, and the effect of fibrates and rifampicin on the activity of CYP2C8 and CYP3A4 were investigated in vitro. Randomised, placebo-controlled cross-over studies were carried out in healthy human volunteers to investigate the effect of bezafibrate, fenofibrate, trimethoprim, cyclosporine, telithromycin, montelukast and pioglitazone on the pharmacokinetics and pharmacodynamics of repaglinide. Pretreatment with clinically relevant doses of the study drug or placebo was followed by a single dose of repaglinide, after which blood and urine samples were collected to determine pharmacokinetic and pharmacodynamic parameters. Results In vitro, the contribution of CYP2C8 was similar to that of CYP3A4 in the metabolism of repaglinide (< 2 μM). Bezafibrate, fenofibrate, gemfibrozil, and rifampicin moderately inhibited CYP2C8 and repaglinide metabolism, but only rifampicin inhibited CYP3A4 in vitro. Bezafibrate, fenofibrate, montelukast, and pioglitazone had no effect on the pharmacokinetics and pharmacodynamics of repaglinide in vivo. The CYP2C8 inhibitor trimethoprim inhibited repaglinide metabolism by HLM in vitro and increased repaglinide AUC by 61% in vivo (P < .001). The CYP3A4 inhibitor telithromycin increased repaglinide AUC 1.8-fold (P < .001) and enhanced its blood glucose-lowering effect in vivo. Cyclosporine inhibited the CYP3A4-mediated (but not CYP2C8-mediated) metabolism of repaglinide in vitro and increased repaglinide AUC 2.4-fold in vivo (P < .001). The effect of cyclosporine on repaglinide AUC in vivo correlated with the SLCO1B1 (encoding organic anion transporting polypeptide 1, OATP1B1) genotype. Conclusions The relative contributions of CYP2C8 and CYP3A4 to the metabolism of repaglinide are similar in vitro, when therapeutic repaglinide concentrations are used. In vivo, repaglinide AUC was considerably increased by inhibition of both CYP2C8 (by trimethoprim) and CYP3A4 (by telithromycin). Cyclosporine raised repaglinide AUC even higher, probably by inhibiting the CYP3A4-mediated biotransformation and OATP1B1-mediated hepatic uptake of repaglinide. Bezafibrate, fenofibrate, montelukast, and pioglitazone had no effect on the pharmacokinetics of repaglinide, suggesting that they do not significantly inhibit CYP2C8 or CYP3A4 in vivo. Coadministration of drugs that inhibit CYP2C8, CYP3A4 or OATP1B1 may increase the plasma concentrations and blood glucose-lowering effect of repaglinide, requiring closer monitoring of blood glucose concentrations to avoid hypoglycaemia, and adjustment of repaglinide dosage as necessary.

Levosimendan in patients with ischaemic heart disease

Levosimendan is a drug developed for the treatment of heart failure. Its mechanism of action includes calcium sensitization of contractile proteins and the opening of ATP-sensitive potassium channels. The combination of positive inotropy with possible anti-ischaemic effects via potassium channel opening may offer benefits in comparison with currently available intravenous inotropes, which are contraindicated in patients with ongoing myocardial ischaemia. The active levosimendan metabolite OR-1896 significantly prolongs the duration of the haemodynamic effects of levosimendan. The aims of the present study were to investigate: 1) the clinical effects and safety of intravenous and oral levosimendan and 2) the pharmacodynamics and pharmacokinetics of intravenous and oral levosimendan and its metabolites in patients with ischaemic heart disease. Levosimendan was administered intravenously or orally in four studies to 557 patients with ischaemic heart disease with or without concomitant heart failure. One study included patients with acute myocardial infarction, while the other three studies included stable ischaemic patients. Non-invasive haemodynamic measurements were used in all studies, and blood samples for pharmacokinetics were drawn in three studies. Safety was followed by ECG recordings, adverse event inquiries and laboratory assessments. Intravenous levosimendan, administered as a 6-hour infusion did not cause clinically significant hypotension or ischaemia in comparison with placebo and reduced worsening heart failure and short- and long-term mortality. Increase in incidence of hypotension and ischaemia was seen only with the highest dose (0.4 µg/kg/min). Both intravenous and oral levosimendan possessed a moderate positive inotropic effect. Vasodilatory effect was more pronounced with intravenous levosimendan. A chronotropic effect was seen in all studies; however, it was not accompanied by any increase in arrhythmic events. The formation of levosimendan metabolites after oral dosing increased linearly with the daily dose of the parent drug, leading to increased inotropic and chronotropic response. Levosimendan was well tolerated in all studies. In conclusion, levosimendan was safe and effective in the treatment of patients with acute or chronic ischaemia. The risk-benefit ratio of intravenous levosimendan is favourable up to the dose of 0.2 µg/kg/min. The daily dose of oral levosimendan in patients with ischaemic heart failure should not exceed 4 mg due to an increase in chronotropic response.

Effects of SLCO1B1 polymorphism on the pharmacokinetics of the oral antidiabetic drugs repaglinide, nateglinide, rosiglitazone, and pioglitazone

Organic anion-transporting polypeptide 1B1 (OATP1B1), encoded by the SLCO1B1 gene, is an influx transporter expressed on the sinusoidal membrane of human hepatocytes. The common c.521T>C (p.Val174Ala) single-nucleotide polymorphism (SNP) of the SLCO1B1 gene has been associated with reduced OATP1B1 transport activity in vitro and increased plasma concentrations of several of its substrate drugs in vivo in humans. Another common SNP of the SLCO1B1 gene, c.388A>G (p.Asn130Asp), defining the SLCO1B1*1B (c.388G-c.521T) haplotype, has been associated with increased OATP1B1 transport activity in vitro. The aim of this thesis was to investigate the role of SLCO1B1 polymorphism in the pharmacokinetics of the oral antidiabetic drugs repaglinide, nateglinide, rosiglitazone, and pioglitazone. Furthermore, the effect of the SLCO1B1 c.521T>C SNP on the extent of interaction between gemfibrozil and repaglinide as well as the role of the SLCO1B1 c.521T>C SNP in the potential interaction between atorvastatin and repaglinide were evaluated. Five crossover studies with 2-4 phases were carried out, with 20-32 healthy volunteers in each study. The effects of the SLCO1B1 c.521T>C SNP on single doses of repaglinide, nateglinide, rosiglitazone, and pioglitazone were investigated in Studies I and V. In Study II, the effects of the c.521T>C SNP on repaglinide pharmacokinetics were investigated in a dose-escalation study, with repaglinide doses ranging from 0.25 to 2 mg. The effects of the SLCO1B1*1B/*1B genotype on repaglinide and nateglinide pharmacokinetics were investigated in Study III. In Study IV, the interactions of gemfibrozil and atorvastatin with repaglinide were evaluated in relation to the c.521T>C SNP. Plasma samples were collected for drug concentration determinations. The pharmacodynamics of repaglinide and nateglinide was assessed by measuring blood glucose concentrations. The mean area under the plasma repaglinide concentration-time curve (AUC) was ~70% larger in SLCO1B1 c.521CC participants than in c.521TT participants (P ≤ 0.001), but no differences existed in the pharmacokinetics of nateglinide, rosiglitazone, and pioglitazone between the two genotype groups. In the dose-escalation study, the AUC of repaglinide was 60-110% (P ≤ 0.001) larger in c.521CC participants than in c.521TT participants after different repaglinide doses. Moreover, the AUC of repaglinide increased linearly with repaglinide dose in both genotype groups (r > 0.88, P 0.001). The AUC of repaglinide was ~30% lower in SLCO1B1*1B/*1B participants than in SLCO1B1*1A/*1A (c.388AA-c.521TT) participants (P = 0.007), but no differences existed in the AUC of nateglinide between the two genotype groups. In the drug-drug interaction study, the mean increase in the repaglinide AUC by gemfibrozil was ~50% (P = 0.002) larger in c.521CC participants than in c.521TT participants, but the relative (7-8-fold) increases in the repaglinide AUC did not differ significantly between the genotype groups. In c.521TT participants, atorvastatin increased repaglinide peak plasma concentration and AUC by ~40% (P = 0.001) and ~20% (P = 0.033), respectively. In each study, after repaglinide administration, there was a tendency towards lower blood glucose concentrations in c.521CC participants than in c.521TT participants. In conclusion, the SLCO1B1 c.521CC genotype is associated with increased and the SLCO1B1*1B/*1B genotype with decreased plasma concentrations of repaglinide, consistent with reduced and enhanced hepatic uptake, respectively. Inhibition of OATP1B1 plays a limited role in the interaction between gemfibrozil and repaglinide. Atorvastatin slightly raises plasma repaglinide concentrations, probably by inhibiting OATP1B1. The findings on the effect of SLCO1B1 polymorphism on the pharmacokinetics of the drugs studied suggest that in vivo in humans OATP1B1 significantly contributes to the hepatic uptake of repaglinide, but not to that of nateglinide, rosiglitazone, or pioglitazone. SLCO1B1 polymorphism may be associated with clinically significant differences in blood glucose-lowering response to repaglinide, but probably has no effect on the response to nateglinide, rosiglitazone, or pioglitazone.

Pharmacogenetics of SLCO1B1: Population genetics and effect on statins

Kohonneiden kolesterolipitoisuuksien alentamisessa käytettävien statiinien hyödyt sydän- ja verisuonisairauksien estossa on vahvasti osoitettu ja niiden käyttö on niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa kasvanut voimakkaasti – Suomessa statiininkäyttäjiä on noin 600 000. Statiinilääkitys on pitkäaikaisessakin käytössä melko hyvin siedetty, mutta yleisimpinä haittavaikutuksina voi ilmetä lihasheikkoutta, -kipua ja -kramppeja, jotka voivat edetä jopa henkeä uhkaavaksi lihasvaurioksi. Lihashaittariski suurenee suhteessa statiiniannokseen ja plasman statiinipitoisuuksiin. Statiinien plasmapitoisuuksissa, tehossa ja haittavaikutusten ilmenemisessä on suuria potilaskohtaisia eroja. SLCO1B1-geenin koodaama OATP1B1-kuljetusproteiini kuljettaa monia elimistön omia aineita ja lääkeaineita verenkierrosta solukalvon läpi maksasoluun, mm. statiineja, joiden kolesterolia alentava vaikutus ja poistuminen elimistöstä tapahtuvat pääosin maksassa. Erään SLCO1B1-geenin nukleotidimuutoksen (c.521T>C) tiedetään heikentävän OATP1B1:n kuljetustehoa. Tässä väitöskirjatyössä selvitettiin SLCO1B1-geenin perinnöllistä muuntelua suomalaisilla ja eri väestöissä maailmanlaajuisesti. Lisäksi selvitettiin SLCO1B1:n muunnosten vaikutusta eri statiinien pitoisuuksiin (farmakokinetiikka) ja vaikutuksiin (farmakodynamiikka) sekä kolesteroliaineenvaihduntaan. Näihin tutkimuksiin valittiin SLCO1B1-genotyypin perusteella terveitä vapaaehtoisia koehenkilöitä, joille annettiin eri päivinä kerta-annos kutakin tutkittavaa statiinia: fluvastatiinia, pravastatiinia, simvastatiinia, rosuvastatiinia ja atorvastatiinia. Verinäytteistä määritettiin plasman statiinien ja niiden aineenvaihduntatuotteiden sekä kolesterolin ja sen muodostumista ja imeytymistä kuvaavien merkkiaineiden pitoisuuksia. Toiminnallisesti merkittävien SLCO1B1-geenimuunnosten esiintyvyydessä todettiin suuria eroja eri väestöjen välillä. Suomalaisilla SLCO1B1 c.521TC-genotyypin (geenimuunnos toisessa vastinkromosomissa) esiintyvyys oli noin 32 % ja SLCO1B1 c.521CC-genotyypin (geenimuunnos molemmissa vastinkromosomeissa) esiintyvyys noin 4 %. Globaalisti geenimuunnosten esiintyvyys korreloi maapallon leveyspiirien kanssa siten, että matalaan transportteriaktiivisuuteen johtavat muunnokset olivat yleisimpiä pohjoisessa ja korkeaan aktiivisuuteen johtavat päiväntasaajan lähellä asuvilla väestöillä. SLCO1B1-genotyypillä oli merkittävä vaikutus statiinien plasmapitoisuksiin lukuun ottamatta fluvastatiinia. Simvastatiinihapon plasmapitoisuudet olivat keskimäärin 220 %, atorvastatiinin 140 %, pravastatiinin 90 % ja rosuvastatiinin 70 % suuremmat c.521CC-genotyypin omaavilla koehenkilöillä verrattuna normaalin c.521TT-genotyypin omaaviin. Genotyypillä ei ollut merkittävää vaikutusta minkään statiinin tehoon tässä kerta-annostutkimuksessa, mutta geenimuunnoksen kantajilla perustason kolesterolisynteesinopeus oli suurempi. Tulokset osoittavat, että SLCO1B1 c.521T>C geenimuunnos on varsin yleinen suomalaisilla ja muilla ei-afrikkalaisilla väestöillä. Tämä geenimuunnos voi altistaa erityisesti simvastatiinin, mutta myös atorvastatiinin, pravastatiinin ja rosuvastatiinin, aiheuttamille lihashaitoille suurentamalla niiden plasmapitoisuuksia. SLCO1B1:n geenimuunnoksen testaamista voidaan tulevaisuudessa käyttää apuna valittaessa sopivaa statiinilääkitystä ja -annosta potilaalle, ja näin parantaa sekä statiinihoidon turvallisuutta että tehoa.

Iäkkäiden lääkehoitoihin liittyvien riskien kartoittaminen – Arviointityökalun kehittäminen Delfoi-menetelmällä

Tutkimuksen taustalla on väestön ikääntyminen ja iäkkäiden lisääntynyt lääkkeiden käyttö. Ikääntyminen aiheuttaa elimistössä useita muutoksia, jotka voivat muuttaa lääkevastetta ja altistaa potilaan haittavaikutuksille. Iäkkäillä riski joutua sairaalaan lääkkeen haittavaikutuksen vuoksi on arvioitu olevan neljä kertaa suurempi kuin nuoremmilla. Monet lääkkeiden yhteis- ja haittavaikutukset olisivat ehkäistävissä välttämällä iäkkäillä tiettyjä lääkeaineita. Iäkkäiden lääkehoitojen seurantaa ja arviointia varten on kehitetty erilaisia suosituksia sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda Suomen oloihin soveltuva, hoitajien koulutettuina käytettävissä oleva, avohoidon yli 65-vuotiaiden iäkkäiden lääkitykseen liittyviä riskejä arvioiva työkalu. Työkalun avulla voitaisiin löytää ne potilaat, joiden lääkitykseen liittyy paljon riskejä. Tutkimuksen aineistona olivat laaja kansainvälinen kirjallisuuskatsaus iäkkäiden lääkehoitoihin liittyvistä tekijöistä sekä asiantuntijakommentoinnit, joiden perusteella luotiin alustava arviointityökalu. Alustava arviointityökalu validoitiin kolmikierroksisella Delfoi-menetelmällä. Delfoi-menetelmä on laadullinen konsensusmenetelmä, joka perustuu asiantuntijoiden arvioihin tutkittavasta asiasta. Kaksi ensimmäistä Delfoi-kierrosta mittasivat alustavan arviointityökalun kohtien soveltuvuutta ja kolmas kierros kohtien tärkeyttä arvioitaessa iäkkään lääkityksiin liittyviä riskejä. Tutkimuksen Delfoi-kierroksien vastaajiksi pyydettiin 33 geriatrian asiantuntijaa, joista vastaajiksi lupautui 11 lääkäriä, 3 proviisoria ja 4 sairaanhoitajaa. Delfoi-kierrosten tuloksia analysoitiin sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Tutkimuksen tuloksena saatu arviointityökalu käsittää 19 iäkkäiden lääkehoitoa arvioivaa kohtaa. Asiantuntijapaneelin mukaan kaikki arviointityökalun lääkitykseen liittyviä riskejä mittaavat kohdat ovat tärkeitä tai jokseenkin tärkeitä, joten työkalun voidaan olettaa olevan validi mitattaessa lääkitykseen liittyviä riskejä. Jatkotutkimuksissa työkalun käytettävyyttä sekä riskien mittaamiskykyä tulee testata sekä arviointityökalun käyttäjien että potilaiden keskuudessa. Kehitettyä työkalua voidaan jatkossa hyödyntää esimerkiksi koulutustarkoituksissa sen varsinaisen käyttötarkoituksen lisäksi. Työkalun avulla iäkkäiden lääkehoitoa voidaan tulevaisuudessa toteuttaa entistä turvallisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin.